Suomen ja suomalaisten tehtävä uutena aikana          (Takaisin)

Seppo Ilkka

Maailma etsii uutta muotoaan ja henkistä nousuaan. Suomella ja suomalaisilla on paljon annettavaa yhteiseen kehitykseen.

Suomalaisten historia kauniissa ja karussa Pohjolassa on opettanut kansaamme sitkeyteen ja määrätietoisuuteen, selviytymiseen vaikeissa oloissa ja tahtomaan vapautta. Sijainti idän ja lännen välissä on sallinut virikkeiden virtaamisen molemmista suunnista. Meillä on juuret sekä lännessä että idässä. Pääjuuremme kasvaa kantasuomalaisesta perinteestä.

Aika Ruotsin valtakunnassa liitti meidät läntiseen Eurooppaan, autonomia Venäjän yhteydessä toi idän ymmärrystä. Autonomian aika oli myös kansallisen heräämisen aikaa ja harjoittelua itsenäisyyteen. Tänä päivänä olemme valmiita ottamaan vastaan uuden ajan tehtävämme.

Suomen kansa on pieni ja maamme sijainti saatetaan kokea syrjäiseksi. Kansamme ei tarvitse ajatella olevansa maailman hallitsija. Voimme keskittyä toimimaan ristiriitojen sovittelijana.

Historia on opettanut meitä nöyryyteen, josta kasvaa viisaus. Olemme oppineet luovuutta ja kestävyyttä. Voimme rakastaa ja kunnioittaa omaa kansaamme ja sen viisautta. Tältä pohjalta meillä on suurenmoiset edellytykset antaa valomme loistaa kaikille kansoille.

Kansallishenget

Kansallishenki on korkea enkeliolento, jonka tehtävä on ohjata kansaa kehittymään Valon suuntaan. Hän antaa inspiraatioita kauneuteen, sydämen viisauteen ja sivistykseen. Kansallishenget ovat ystäviä keskenään. Kansakunnilla on kuitenkin vapaa tahto päättää toimistaan. Sodassa kansallishengen tehtävänä on suojella omaa kansaansa ja inspiroida rauhaan.

Nationalismin henki on olento, jonka tehtäviin kuuluu johtaa kansaa tutkimaan karmaansa. Kansakunta valitsee, kumpaa se seuraa, kansallishenkeä vai nationalismin henkeä. Yleensä molemmilla on vaikutusvaltaa. Kansallishenki ja nationalismin henki voivat kuitenkin yhdessä auttaa purkamaan kansan karmaa vaarattomin tavoin. Urheilukisat ovat parhaimmillaan esimerkki tästä.

Kansallishenget ovat kehittyviä olentoja. Jo varhaisina aikoina on ollut perheiden ja sukujen henkiä. Sittemmin muodostui heimojen henkiä ja lopulta kansakuntien henkiä. Kansallishenget ovat joutuneet käyttämään paljon energiaa ristiriitojen sovitteluun. Tahdommeko vapauttaa ne tekemään varsinaista tehtäväänsä, Valon tuomista kansoille? Nykyajan Suomessa elää monia kehittyneitä sieluja, jotka ovat valmiita ottamaan vastuuta tästä asiasta. Siksi olemme tiennäyttäjän asemassa.

Suomen kansallishenki ylläpitää sellaista viisauden muotoa, joka sopii erityisesti suomalaiseen kansanluonteeseen. Häntä saatetaan ajatella Väinämöisenä, mutta itse asiassa hän on paljon laajempi olento. Hänessä ovat kaikki Kalevalan tietäjät ja Kantelettaren laulajat. Suomen kansallishenki sisältää Pohjan neidon kauneuden ja sydämen puhtauden. Suomen maan muotokin jo viittaa Suomi-neitoon. Suomen kansallishengessä ovat kansamme viisaiden ja taitajien värähteet. Tänä päivänä hän on nykyajan tasalla ja siitä edellä, valmiina antamaan virikkeitä tulevaan aikaan.

Suomen ikimuisti

Suomen erityisiin tehtäviin kuuluu tietoisuuden kehittäminen ja yhteyksien luominen kansojen välille. Asumme alueella, joka voidaan ymmärtää Maapallon kruunuchakraksi, tietoisuuden keskukseksi. Kansallishenkemme ohjaa tekemään tätä suomalaiseen tapaan, turhaa melua pitämättä, tehokkaasti ja viisaasti.

Kansamme on oppinut varjelemaan viisauttaan tulemasta liiaksi julki. Tämä periytyy ajalta, jolloin olemme olleet vieraiden hallitsijoiden alaisia. Siksi olemme hiljaisen ymmärryksen mestareita. Siksi olemme osanneet säilyttää kyvyn vapaaseen ajatteluun. Siksi vaikutamme maailmaan paljon suuremmalla voimalla kuin mihin kansamme koko viittaisi.

Historia ei kerro paljonkaan niistä, jotka ovat tätä tietoisuutta kantaneet ja laulaneet sukupolvelta toiselle. Aina on ollut heitä, jotka ovat tahtoneet ja kyenneet välittämään ja kehittämään elävää perinnettä. Kalevalassa Sampo hajosi ja sen palaset, viisauden säkenet, ovat kaikkien löydettävissä. Meillä on vastuu luomistyön jatkamisesta ja oman Sampomme takomisesta.

Viisauden syvän virran voi tavoittaa Suomen maasta, sen luonnosta ja ilmapiiristä. Monet taiteilijat ja säveltäjät ovat sitä ilmaisseet. Sen voi tavoittaa, jos on hetki aikaa jäädä kuulemaan tätä maata. Joissakin paikoissa, aikainlukoissa, on erityisen helppo solahtaa ajattomuuteen, jossa menneisyys ja tulevaisuus kohtaavat nykyhetkessä. Riittää että mieli on avoin ja hiljainen. Olemalla yhteydessä kansamme ikimuistiin voimme lahjoittaa viisaan hiljaisuuden siunauksen ihmiskunnan hyväksi.

Varjopuolemme

Maassamme esiintyy monia varjopuolen asioita. Rikollisuutta, fyysistä ja henkistä väkivaltaa, ahneutta ja köyhyyttä, kateutta ja vihaa jne. Olemme kokeneet murhetta ja vaikeita aikoja. Joskus vaikuttaa siltä, että suhtaudumme vähättelevästi omaan kansaamme ja olemme pessimistisiä tulevaisuuden suhteen.

Tietoisuus varjopuolestamme on välttämätön, jotta voisimme tehdä tarpeellisia korjauksia. Ei kuitenkaan ole rakentavaa, jos juutumme näihin asioihin. Tietoisuus riittää ja myös tieto siitä, että nuo kokemukset ovat henkinen voimavara. Voimme muuntaa niihin liittyneen energian Valon energiaksi. Tämä on henkistä alkemiaa, jonka kansamme syvä tietoisuus on hallinnut kauan. Olemme aina nousseet kohtalon kolhujen jälkeen kuin sääksi siivilleen metsämiehen kaadettua sen pesäpuun.

Alkemistinen muuntava liekki on rakkaus. Voimme katsoa varjoamme vain rakkaudella, jos emme ulkoista sitä, vaan näemme, että se on meissä itsessämme. Tämä koskee sekä yksilöä että kansaa. Voimme kertoa muillekin kansoille, että tie murheesta Valoon on lähellä.

Mestarit

Jotkin henkiset virtaukset puhuvat mestareista. Näillä tarkoitetaan sieluja, jotka ovat ikään kuin valmistuneet maallisesta koulusta ns. vihkimyspolulla ja siirtyneet pysyvästi henkitasoille. Heidän ajatellaan saavuttaneen yli-inhimillisen ymmärryksen, viisauden ja rakkauden tason.

Tämä ajatustapa tekee mestaruuden kaukaiseksi tavoitteeksi. Suljemme itsemme korkeimman tason ulkopuolelle. Uutena aikana voimme kuitenkin oivaltaa elävämme ykseydessä kaiken kanssa. Se tarkoittaa, että myös Mestarit ovat jollakin tavalla meissä kaikissa. Kaikilla on mahdollisuus olla mestarillisia ainakin parhaina hetkinään. Mestarillisuus voi ilmentyä monin tavoin, esim. taiteessa, tieteessä, arkipäivän toimissa. Suomen kansassa on esiintynyt ja esiintyy mestarivoimia kaikkina aikoina, menneessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Mestari ei väitä olevansa mestari. Mestaruus vain ilmenee hänen toiminnastaan. Tältä kannalta katsoen suomalainen hiljainen viisaus osoittaa mestaruuden merkkejä!

Olemme saaneet tietoa vihkimyspolusta ja mestareista muiden kansojen tietäjien kautta. Vaikka mestarit ovat ykseyden kautta jokaisessa, on yksilön kuitenkin kehityttävä ennen mestaruuden täyttä ilmentymistä. Tietoisina oman tien kulkijoina suomalaiset voisivat muistuttaa muitakin siitä, että jokaisen sielun kehitystie on yksilöllinen, sitä ei voi kangistaa mihinkään kaavaan.

Suomen muinaiset, nykyiset ja tulevat mestarivoimat

Tunnettu historiamme on paljolti sodan, uskonnon ja vallan historiaa. Aina on kuitenkin ollut ihmisiä, jotka ovat edistäneet sivistystä, rakkautta ja elämäntaitoja. He ovat edustaneet kansan mestarivoimia. Heitä on joukossamme nyt ja tulevaisuudessa.

Mestaruus ei edellytä, että henkilön tarvitsisi olla näkyvällä paikalla yhteiskunnassa. Suomen mestarivoimat ovatkin saattaneet esiintyä tuntemattomina tavallisen kansan riveissä. Toisaalta jotkut mestarisielut joutuvat ottamaan tehtävänsä takia yhteiskunnallisen aseman tuoman vastuun. Näin on ollut monien kansallisen heräämisen ja itsenäisyyden ajan valtiomiesten, taiteilijoiden ja tieteen edustajien laita. Toimiessaan vastuullisissa asemissa he ovat saattaneet tehdä myös erehdyksiä. Maailmassa eläessään mestareillakin on inhimilliset piirteensä, rajoituksensa ja puutteensa.

Monesti saatetaan ajatella, että henkisellä mestarilla on ns. yliluonnollisia kykyjä. Niin ei välttämättä tarvitse olla. Enemmänkin on kyse siitä, tarvitseeko hän tuollaisia taitoja tehtävissään.

Nykyaika tuo erityisesti esiin mestarivoimien feminiinisen puolen. Tämä tarkoittaa lempeyden, hoivan, rakkauden ja olemisen painottumista. Maskuliinista tekemistä, aloitteellisuutta ja käytännöllisyyttä tarvitaan kuitenkin edelleen.

Kalevalaiset mestarit

Joillakin taitajilla on ollut ja on syvää tietoa luonnon salatuista voimista. He ovat saattaneet olla kansanparantajia tai tietäjiä. Kalevalainen perinne kertoo Väinämöisestä, Lemminkäisestä ja Ilmarisesta, Pohjan Akasta ja Aino-neidosta. Nämä ovat tietäjiemme kansallisia prototyyppejä.

Kalevalaiset mestarit ovat luottaneet sanan mahtiin. He ovat opettaneet Suomen kansalle, että valta ja voima on sillä, jonka laulu mahtavimmin kaikaa. Tuo kaiku nousee tietoisuuden valtamerestä, eikä kasva miekan kahvasta. Näin Suomen sydän sykkii rauhan ja viisauden säveltä.

Uuden ajan suomalaiset mestarit ovat kalevalaisten mestarien työn jatkajia. Heidän sydämensä sykkii Pohjolan syvää viisautta. Tämä ei tarkoita perinteeseen juuttumista. Uudet mestarit tuovat uusia sävyjä kalevalaiseen hengen virtaan. Kalevalan runomitta on mahtava sanan pursi, mutta se ei ole ainoa tapa matkata tuossa virrassa. Keskeistä on tietoisuus rauhasta ja viisaudesta.

Uuden ajan valkoinen magia

Ihmiskuntaa on kiehtonut ajatus ihmeidentekijöistä. Tietäjillä on ollut oppilaita. ”Mahti ei mene Maan rakohon, vaikka mahtajat menevät”. Näin on kuvattu tiedon siirtymistä uusille sukupolville. Osa vanhasta perinteestä on kuitenkin kadonnut. Vanhojen oppien katoamista on valitettu, mutta nähdäkseni asiassa on monta puolta. On saatettu unohtaa käytäntöjä, jotka eivät enää ole ajankohtaisia. Jos kadonneita taitoja tarvitaan, ajattelen, että tulee joku, joka löytää ne ja ottaa ne käyttöön uuteen aikaan paremmin sopivassa muodossa. Opimme myös jatkuvasti uusia taitoja.

On helppo ajatella, että henkinen työskentely, joka pyrkii hyvään, parantamiseen ja siunaukseen, ansaitsee Valkoisen Magian leiman. Elisabeth Haich, yksi 1900-luvun henkisistä opettajista, on kuitenkin kärjistänyt asian siihen, että ”musta maagi tekee, valkoinen maagi katsoo vierestä ja ihmettelee, kun Jumala tekee”. Mitä tämä tarkoittaa?

Tämä on varoitus, joka muistuttaa siitä, että ego tahtoo ottaa kunnian, jos tapahtuu jotakin hyvää. Tärkeä Valkoisen Magian tunnusmerkki on, että olkoonpa pyrkimyksemme kuinka hyvä tahansa, jätämme viimeisen sanan Korkeimmalle Tarkoitukselle. Emme tiedä, mikä se on, siksi katsomme yllättyneinä tulosta. Tällä tavoin meistä muodostuu kanssaluojia, Valkoisia Maageja, uuden ajan alkemisteja.

Uuden ajan tapa opiskella Valkoista Magiaa on olla opiskelematta ihmeiden tekijäksi. Voimme yksinkertaisesti tahtoa hyvää ja kaunista, terveyttä ja siunausta. Voimme lausua tahtomme ääneen tehostaaksemme sen toteutumista. Voimme tehdä meditaatiotyötä. Ihmeitäkin saattaa tapahtua, mutta emme voi edellyttää sitä. Ihme on ihme!

Kansallisen tehtävän pyhittäminen

Tällainen suhtautuminen sopii hyvin suomalaiseen tapaan toimia. Haasteena on säilyttää vaatimattomuutemme niin, että samalla annamme arvon omalle osaamisellemme. Voimme olla nöyriä nöyristelemättä ja luopua kateudestamme. Voimme olla kuvittelematta itseämme paremmiksi tai huonommiksi kuin olemme.

Tällä tavoin voimme toteuttaa kansallista tehtäväämme tietoisuuden, rauhan ja tasapainon luomiseksi maailmaan. Voimme pyhittää tuon tehtävän. Miten se tapahtuu? Olemalla tietoisia siitä, että tehtävämme on pyhä. Olemalla tietoisia siitä, että muidenkin kansojen kehitystehtävät ovat pyhiä. Säilyttämällä oman ominaislaatumme ja arvostamalla muiden laatua. Kansakunnan tehtävän pyhittäminen tarkoittaa, että vaikutuksemme maailmaan on rakkaudellinen, ei valloittajan tai ainoan oikean opin tuojan. Olemme vapaita ottamaan vastaan muiden kansojen viisautta ja jakamaan omastamme, löytämään yhteistyön, näkemään yhteisen maailmamme pyhyyden.

(Takaisin)