Kauno Mannonen, Sammon takojan Seppo Ilmarisen sukua (Takaisin)

Seija Aalto

Kauno Mannonen, Ruusu-Risti ry:n varapuheenjohtaja, kalevalaisen viisauden tutkija ja tuntija, kouluttaja, esitelmöitsijä ja kirjoittaja, toteaa oman elämänkokemuksensa pohjalta, että vain jakamalla muille myös itse saa. Sitä pitäisi opettaa jo koulussa. Antaminen vapauttaa itsekkyydestä, ja sen kautta vasta löytyy elämänilo.

Vähäkylän tila

Tapaamme Kauno Mannosen Vihdissä Vähäkylän tilalla aurinkoisena maaliskuun päivänä. Tila sijaitsee luonnonkauniissa Vähäkylän niemessä Hiidenveden rannalla. Isäntä rientää ystävällisesti meitä vastaan. Pihalla kaksi puuta, koivu ja mänty, halaavat toisiaan. Rakkautta yli rajojen. Runsaus ja antamisen halu tulee täällä vastaan heti alkuun. Sinikka Mannonen, ehtoisa emäntä, tarjoaa kahvia ja herkullisia lämpimiä sienivoileipiä ja pannukakkua ja kotitekoista vadelmahilloa. On tervetullut olo.

Vähäkylä on toiminut kurssipaikkana vuodesta 1986. Se on saatu lahjoituksena henkisten kurssien pitoon. Kauno Mannonen on vaimoineen toiminut tilan hoitajana ja kouluttajana monilla kursseilla. Tilalla on päärakennuksen lisäksi toinen rakennus ja rantasauna. Työtä on ollut paljon. Tila on äskettäin myyty uusille omistajille, eikä kursseja enää pidetä siellä. Monitaitoisen ja -toimisen Kaunon työ kuitenkin jatkuu monella saralla. Hän piti esitelmiä viime vuonna kymmenellä paikkakunnalla, ja automatkoja kertyi lähes 4000 kilometriä.

Kauno Mannonen esittelee Vähäkylän kurssitoiminnan vaiheita kauniin videokuvasarjan avulla. Kursseja on ollut vuosien mittaan monenlaisia Kauno Mannosen omien kurssien lisäksi. Kuvasarjassa on mm. upea kuva Hiidenvedestä, jonka tyyneen pintaan heijastuvat valkeat pilvet. Kauno kertoo, että kuva on otettu järveltä, jonka pinta ei ensin ollut tyyni. Hän kokeili kalevalaista mantraa: ”Ahti aaltoja aseta, Ahin lapset lainehia”. Pidemmälle hän ei ehtinyt, kun järvi jo tyyntyi ja siitä sai kauniin kuvan.

Vähäkylä on ollut hyvä näköalapaikka, jossa Kauno Mannonen on oppinut tuntemaan paljon ihmisiä. Hän on ollut aikanaan myös ideoimassa ja luomassa nimeä Minä Olen -lehdelle.

Kulkua henkisellä tiellä - nimi on enne

Kauno Mannonen toteaa, että henkinen tie on tuttu jo edellisistä elämistä. Hän kuvaa tietään kalevalaisten sankareiden avulla.

– Tässä elämässä nimi oli jo enne, koska ihminen valitsee nimensä itse. Minä olen valinnut nimen Kauno Ilmari ja elämäntyöni olen tehnyt kultaseppänä. Olen sitä kultaista neitoa takonut vähän liian pitkään enkä huomannut, että vierellä kulkikin oma kulta, joka oli heijastus siitä omasta todellisesta jumalaisesta minuudestani. Vasta 33 vuoden iässä, kun olin noussut ne Jaakobin tikapuut ylös asti, tuli herätys, ja sitten alkoi etsimisvaihe.

Alkuvaihe oli etsimistä, johon liittyi kiertelyä monissa paikoissa. Mannonen osallistui mm. TM-mietiskelyn ensimmäisiin kursseihin, tutustui spiritualistisiin seuroihin, toimi antroposofisessa liikkeessä pitkään. Sieltä hän mainitsee erityisen merkittävänä Helmer Knutarin, joka piti Kristologia-seminaaria. Tutuksi tuli myös steinerilaisuus.

– Oli tarkoitus, että oppisin ymmärtämään kokonaista ihmistä. Piti vielä käydä läpi materian koulu, että on pohja ymmärtää syvempiä asioita. Tämä Kalevalan seppä, Seppo Ilmarinen vasta löysi oman Pohjan neitonsa. Se ei vielä onnistunut Joukahaiselta, joka kulki älyn tietä eikä Lemminkäiseltä, joka kulki tunteen tietä. Takoja tarvitsi voimakkaan tahdon. Sen tähden valitsin Ilmari-nimen, että olen ollut se seppä Ilmari. Vasta vanhemmalla iällä, kun katsoo taaksepäin, alkaa ymmärtää näitä asioita.

Toiminnasta Ruusu-Risti ry:ssä

Kauno Mannonen on Ruusu-Risti-järjestön varapuheenjohtaja. Järjestön perusti 1920-luvulla Pekka Ervast. Ruusu-Risti on Mannosen mukaan ilmeisesti ollut toiminnassa Euroopassa aika pitkään ennen teosofeja, mutta se on aina toiminut maan alla.

– Järjestö ei ole voinut nostaa päätään, koska pään leikkaajia olisi ollut riittävästi ja on vieläkin. Ei näitä asioita voi viedä julkisuuteen vieläkään. Lehdet eivät julkaise juttuja, vaikka kirjoittaisi kuinka kansantajuisesti näistä asioista.

Kauno Mannonen kertoo, että kun hän aikanaan liittyi Ruusu-Ristiin, hän kuuli vanhojen jäsenten kertomuksia monenlaisista henkisistä kokemuksista ja ihmetteli niitä kovasti.

– Makasin kuumana kesäpäivänä kalliolla ja esitin taivaalle tiukan kysymyksen, miksi minä en saanut minkäänlaista henkistä tai edes yliaistista kokemusta. Samalla ilmestyi pilviin aivan selvä tontun kuva. Viesti oli, että siinä on tonttu, jolla on turha kiire. Viesti tuli huumorilla.

– Ruusu-Ristissä oli onneksi mukana vielä Pekka Ervastin oppilaita. Oppi-isänä oli Leonard Koskinen. Ruusu-Ristin koulu on ollut välttämätön. Siinä on tullut luetuksi paljon, ja siihen on liittynyt säännöllinen opiskelu, ryhmäopiskelu ja tietyssä hengessä opiskelu.

Mannonen toteaa, että Ruusu-Ristin perustajan Pekka Ervastin tehtävä oli tuoda esiin alkuperäinen, todellinen kristinusko, Jeesuksen opetukset syvemmin ymmärrettynä. Jeesuksen opetukset ovat hyvin syvällisiä, ja niitä oppii ymmärtämään vasta myöhemmin ja ne syvenevät koko ajan.

Kauno Mannonen katsoo, että monille nuorille olisi hyvä sitoutua ja opiskella henkisiä asioita säännöllisesti. Hän toteaa, että Ruusu-Risti on hyvä koulu siinä, että se ei pyri dogmaattisuuteen. Se pyrkii vapauttamaan ihmistä kaikesta sidonnaisuudesta. Kaunon mielestä on syytä karttaa järjestöjä, jotka pyrkivät haalimaan jäseniä ja sitomaan ne johonkin. Vapaus on tärkeää. Ruusu-Ristissä korkeampaa minuutta etsitään älyllis-seremoniallista maagista tietä. Se on vapaan ajattelun pyhättö, jossa pyritään tuomaan esiin henkisiä asioita.

Kauno tähdentää, että tärkeää on käytännön toteutus, pyrkiminen pois egosta auttamaan toisia. Toiset ihmiset nostavat meidän henkisyyttämme. Kun näkee ilon veljen silmissä, se on kaksinkertainen ilo. Jakaminen on varsinainen anti. Blavatsky sanoi aikoinaan, että vasta kun opettaa toisia oppii itse. Ruusu-Ristissä jokainen joutuu aikanaan opettamaan muita.

Järjen tie, sydämen tie, antaumuksen tie

Mannonen toteaa, että voidaan puhua idän ja lännen henkisestä tiestä. Länsimainen tie on Jeesuksen tuoma. Blavatsky ja Steinerkin tuovat esiin, että länsimainen tie on järjen tie. Järki on jumalallinen järki, jota johtaa Pyhä Henki. Monet erityisesti naiset pitävät sydämen tietä parempana ja väheksyvät järjen tietä.

– Meidän on nimenomaan kuljettava järjen tai antaumuksen tietä. Sydämen tie on antaumuksen tie, kun mennään pois persoonallisuudesta. Eli tapahtukoon Isä Sinun tahtosi, ei minun. Se on Isän tahdolle antautumista. Se on se sydämen tie. Silloin on valmis ottamaan vastaan kaikki kärsimykset siunauksina. Sillä tavoin sydämen tie johtaa paljon syvemmin.

Ego, pahan kohtaaminen ja ykseyteen pääsy

Kysymykseen siitä, mikä on henkisellä tiellä nopea tie ja mikä kiertotie ja mikä on egon osuus, Kauno Mannonen toteaa, että egon kasvulle on monenlaisia teitä.

– Länsimainen tie on egosta pois eli antaumuksen tie. Niin kauan kuin haalimme itsellemme jotain, olemme harhassa. Henkiset kyvyt tulevat vasta sitten, kun olemme valmiita. Ne tulevat itsestään, jos me niitä tarvitsemme. Meidän ei tarvitse pelätä mitään, koska kaikki se paha, jonka joudumme kohtaamaan, kuuluu meille ja sillä on hyvä tarkoitus.

– Tämän syvällisellä oivaltamisella voitamme dualismin, kaksinaisuuden ja pääsemme ykseyteen. Se on valtava kokemus, joka herättää ymmärryksemme, joka ei ole ajatus eikä tunne vaan se on näkemistä.

Mannonen huomauttaa, ettei hän ole mestari ja että hän karttaa sitä nimitystä. Hän on ehkä kultaseppämestari ja oman elämänsä mestari, koska oma elämä on hänen mestaroitavissaan. Ei Ervastikaan sanonut koskaan olevansa mestari, vaikka hänen oppilaansa niin arvelivat.

Naisen ja miehen sopusointu meissä

Mannonen toteaa, että meissä ihmisissä pitäisi saada sisäinen nainen hyvään kuosiin. Hän kertoo vaimostaan Sinikasta, jota kasvatti yksinkertaisissa oloissa elänyt mummo, jossa oli valtava viisaus, sydämen viisaus, jonka Sinikka-vaimokin oppi. Suuret miehetkin joutuvat usein kasvamaan vaikeissa oloissa, että heissä syntyy tiettyjä ominaisuuksia.

Mannosen näkemyksen mukaan avioliitto on hieno järjestelmä, jossa voidaan kasvaa kokonaisiksi ihmisiksi. Sen kautta ymmärrämme molempia sukupuolia sekä äly- että tunnepuolta. Silloin meissä herää ymmärrys.

– Syntyy sopusointu, vaakalintu valkeainen. Se on tuotu Kalevalassa upeasti esiin. Meihin laskeutuu silloin Pyhän Hengen lintu, joka tekee pesänsä meihin.

Kalevala, kalevalaisuus

Kauno Mannonen on tehnyt pitkän päivätyön kalevalaisen viisauden tutkijana, tulkitsijana ja opastajana. Hän on pitänyt lukemattomia kursseja ja esitelmiä ja laatinut artikkeleita Kalevalasta nimenomaan henkiseltä kannalta. Hän katsoo Kalevalan olevan nimenomaan ihmisen henkisen kehitystien kuvaus. Mannonen julkaisi v. 2008 teoksen Uuden ajan Kalevala-avain, jossa hän esittelee keskeisiä ajatuksiaan. Kirja on lähetetty tiedoksi kaikille Suomen kouluille ja kaikille kirjastoille.

– On hämmästyttävää, kuinka paljon viisautta Kalevalasta löytää. Sen vertauskuvista löytyvät ne samat opetukset, joita ihmiskunnan suuret opettajat ovat tuoneet meille. Sieltä löytää aina uutta aikain viisauden eli teosofian avulla. Sitä ei löydä ilman teosofista maailmankuvaa. Ihmiskunnan suuret viisaat ovat tuoneet meille ne opetukset. Materialistinen tiede ei voi löytää sitä maailmankuvaa paitsi jotkut filosofit, jotka ymmärtävät suurten opettajien opetuksia. Tieteelliset Kalevala-tutkijat eivät ole tuoneet näitä asioita esille. Poikkeuksena oli professori Matti Kuusi, joka totesi, että Pekka Ervast oli aikaansa edellä.

Kauno Mannonen on käynyt Kalevalaa läpi erilaisten ryhmien kanssa. Kalevalaa on opiskeltu myös Ruusu-Ristissä. Kauno kertoo, että hänellä on paraikaakin muutama innostunut Kalevala-opiskelija, jotka innostavat myös häntä löytämään aina uutta viisautta Kalevalasta.

Lönnrot ja Kalevala

Kysymykseen Lönnrotin merkityksestä Kalevalan synnyssä Mannonen toteaa, että Pekka Ervastin

kirjassa Uudesti syntyvä Suomi ja Tapio Kaitaharjun kirjassa Me suomalaiset tuodaan esiin Väinämöisen 12 opetuslasta, joista Lönnrot oli yksi. Nämä opetuslapset lupautuivat inkarnoitumaan yhä uudelleen, ja niin synnytettiin suomalaisuuden henki kansakuntana jälleen.

– Lönnrotin tehtävänä oli koota Suomen vanha mytologia, joka on peräisin sieltä meidän lapsuudenkodistamme eli Gobin autiomaasta. Muut mytologiat ovat jäljennöksiä, jos mennään ihan juurille.

– Lönnrot oli siis Väinämöisen inspiroima. Monet ovat sanoneet, että se on sitä Lönnrotin Kalevalaa ja että pitäisi lukea valtava määrä toisintoja. Nyt kun ymmärtää tätä henkiseltä kannalta, niin Lönnrot on osannut tuoda Kalevalassa esiin ihmisen henkisen kehitystien juuri oikein ja hyvin loogisesti. Väinämöinen inspiroi Lönnrotia enemmän kuin hän ymmärsi kootessaan Kalevalan. Taiteilijoita inspiroidaan usein tuomaan esiin enemmän kuin he ymmärtävät järjellä.

Henkistä tietoa USA:sta – Suomessa vanhaa tietoa

Suomessa herätään asioihin usein vasta, kun Amerikasta tulee joku opettaja, vaikka samaa asiaa on Suomessa julistettu jo sata vuotta. Esim. Dan Brownin ja Michael Baigentin ym. maailmalla paljon huomiota herättäneet teokset tuovat esiin niitä asioita, joista Pekka Ervast puhui jo sata vuotta sitten. Maailmalla aletaan lähestyä henkisiä tosiasioita, joita ruusuristiläisyys on tuonut esiin ainakin 1200-luvulta asti.

Suomen suuresta menneisyydestä

Mannonen on kiinnostunut Suomen suuresta menneisyydestä ja pitänyt siitä esitelmiä. Hän kehottaa tutustumaan aiheeseen liittyen Ervastin kirjaan Uudesti syntyvä Suomi ja Tapio Kaitaharjun kirjaan Me suomalaiset.

– Tulimme idästä ja Tanskan salmien kohdalla haarauduimme. Toinen ryhmä lähti etelään, Saksaan ja Keski-Eurooppaan, toinen siirtyi pohjoiseen noin 5000 vuotta sitten. Toki olemme asuttaneet koko Eurooppaa. On paljon tutkimustuloksia siitä, että alkuperäinen kieli on ollut suomen kieli. Tällaisia tuloksia on esittänyt mm. germaanien historiaa tutkinut Gustaf Kossina. Germaanit ovat saaneet kulttuurinsa korkeammalta kulttuurilta ”urfinnit”, kantasuomalaiset. Tutkimustuloksia on esitetty mm. Venäjän luostarikronikoissa ja Englannin kuninkaiden hovikronikoissa.

Mannonen katsoo, että suomalaiset eivät ole koskaan olleet suuri kansa, mutta henkisesti mahtava kyllä. Suomalaiset ovat tuoneet kulttuuria sinne, missä ovat liikkuneet. Olemme olleet ylevä kansa, joka ei sortunut alistamiseen.

– Meillä on ollut ylevämpi maailmankuva, mitä Kalevalakin todistaa. Emme olleet niin sotaisa kansa kuin barbaariheimot. Olemme levittäneet sivistystä, kulttuuria, ja me Suomen pojat olemme levittäneet Suomen sukua, missä olemme liikkuneet. Kantasuomalainen juuri on säilynyt puhtaana. Tämä on tieteellisestikin todistettu, kun on tutkittu geeniperimää.

– Kansallinen herääminen ja uusi inkarnaatio kansakuntana ovat tuoneet esille sen, kuinka Svea-mamma synnyttää Suomen ja Venäjä ottaa sen ja antaa meille itsenäisyyden. Kansallishenki on suurmiesten synnyttämä, ja siinä on mukana Väinämöinen. Hän edustaa kansakunnan korkeampaa minuutta, joka on omaksunut koko kansan viisauden ja joka koettaa myös inspiroida meitä.

Suomen kielestä

Kauno Mannonen katsoo, että entisaikojen tietäjät ovat kätkeneet viisautta suomen kieleen. Sanat saavat eri merkityksiä, kun niitä jaksottaa toisin. Esimerkkejä: Kun prinssi saa prinsessan, hän tekee hänet koko´naiseksi. Kalevalan Pohjan akka ei ole akka´mainen vaan taivainen. Oi´valtava kokemus tuo ihan´ uuden. Suomen sanat kiin´nostava, kii´tos sisältävät elämänvoimaa merkitsevän sanan kii. Suomen kieli varoittaa listimisestä: mora´listi, materia´listi, idea´listi.

Suomen henkinen tehtävä

Mannonen toteaa, että Suomi ei ole sattumalta Suomi-neito. Suomeen oltiin tuomassa punamustaa lippua, mutta Topelius sai sen muutetuksi siniristilipuksi, joka on hyvin syvällinen symboli: taivaan sini ja puhtaan valkoinen. Valkoinen joutsen on kansallislintumme.

– Suomen tehtävä on jakaa Euroopalle henkistä tietoa. Jo Steiner toi tämän voimakkaasti esiin. Jos suomalaiset eivät tuo Euroopalle kalevalaista viisautta, niin Eurooppa tulee barbarisoitumaan. Suomen tehtävänä on tuoda todellinen eettinen elämänmalli muille kansoille.

– Siinä on Euroopan pelastus, että me tuomme sinne kalevalaista viisautta. Se ei ole vain kalevalaista viisautta, vaan se on ikiaikaista viisautta. Emme ole sen ylevämpiä kuin muut, mutta meillä on ikiaikaisesta viisaudesta niin pitkä perinne. Kansallisdeevamme on niin viisas inspiroija. ja olemme niin hyvässä seurassa ja yhteydessä, että voimme oivaltaa asioita.

Kohti vuotta 2012

Mannosen mukaan elämme voimavuosia, arkkienkeli Mikaelin aikaa, samoin kuin elettiin Jeesuksen syntymän aikoihin, jolloin taivasten valtakunta oli tullut lähemmäs. Sadan tai kahdensadan vuoden kuluttua tapahtuu voimakkaampi avautuminen.

Lopuksi

– Oman elämänkokemuksen pohjalta sanoisin, ettei niinkään pidä kiinnittää huomiota siihen, mitä itse ymmärtää kuin siihen, mitä pystyy jakamaan muille. Jokainen me pystymme jakamaan niin aineellista kuin henkistäkin antia niitä tarvitseville, jos vain niin tahdomme. Maailmastamme tulee paratiisi, jos ihmisillä herää hyvä tahto. Sen kautta meissä herää myös elämänilo.

(Takaisin)