Ihmisen asema Universumin kansalaisena                    (Palaa)

Seppo Ilkka

Olemme kautta aikain ihailleet ja pelänneet Taivaan voimaa. Millainen on asemamme Universumin tähtien mahtavassa näytelmässä?

Olemme antaneet tähtien muodostamille kuvioille tarujemme sankarien nimiä. Asumme sidottuina Maan pinnalle, mutta olemme aina tunteneet, että olemme osa Universumin suurta ja mystistä elämää. Noin 1500-luvulla alkoi muutos, joka mullisti fyysisen maailmankuvamme. Se on vaatinut monien nerokkaiden tutkijoiden elämäntyön. Nykyaikainen luonnontiede perustuu tarkkojen havaintojen ohella loogisesti ja matemaattisesti erittäin hyvin perusteltuihin teorioihin.

Vasta 1900-luvun kuluessa saimme käsityksen Universumin todellisesta valtavuudesta. Jo omassa galaksissamme, Linnunradassa on satoja miljardeja tähtiä. Vielä vuonna 1920 tiedemiehet keskustelivat siitä, onko olemassa muita galakseja. Tänään tiedämme, että niitä on ainakin satoja miljardeja. Noin 1990-luvulta alkaen on osattu tulkita tähtien valosta tehtyjä havaintoja niin, että on voitu saada konkreettisia todisteita siitä, että ainakin joillakin tähdillä on olemassa planeettoja.

Emme tiedä, miten tavallista on, että tähdellä olisi sellaisia planeettoja, joilla olisi mahdollista syntyä tuntemamme kaltaista elämää. Tieteen harjoittajat näyttävät nykyään olevan sillä kannalla, että tällaisiakin planeettoja on varsin todennäköisesti monien tähtien planeettakunnissa. Nykyinen käsitys tuntuu olevan, että elämällä on taipumus ilmaantua, mikäli olosuhteet sallivat. Toinen asia on, millaisia muotoja se voi saada ja miten korkealle se voi kehittyä. Siksi ei ole periaatteessa pois suljettua, että jossain Universumissa olisi olemassa moraalisesti, tieteellisesti ja teknisesti korkeatasoisiakin sivilisaatioita. Oman Aurinkokuntamme muiden planeettojen fyysiset olosuhteet eivät näytä olevan suotuisia tuntemamme kaltaiselle kehittyneelle elämälle.

Muinainen ajatus luomakunnan olemassaolosta ihmiselle suunniteltuna elinympäristönä on korvautunut ymmärryksellä siitä, miten pienellä avaruuden saarekkeella asumme. Se on kuitenkin ainoa koti, jonka tiedämme olevan fyysisen olemuksemme käytettävissä.

Pitkien etäisyyksien takia fyysinen matka lähimpäänkin vieraaseen aurinkokuntaan on käytännössä mahdoton yhden ihmiselämän aikana. Jos kuitenkin kuvittelisimme tekevämme sellaisen matkan ja kohtaisimme perillä ongelmia, emme voisi kysyä neuvoa lennonjohdolta, koska valon nopeudella kulkevat radioviestit vaatisivat lähimmänkin naapurimme kohdalla 8 vuotta kulkeakseen edestakaisin.

Mahdolliset vierailijat avaruudesta

Olemme kuitenkin nähneet taivaalla ilmiöitä, joita ei oikeastaan pitäisi olla olemassa. Menneinä aikoina ajattelimme ehkä kohdanneemme enkelin tai jumalolennon. 1900-luvun puolivälissä ruvettiin puhumaan UFO:ista (UFO, unidentified flying object, tunnistamaton lentävä kohde) ja avaruudesta saapuneista vierailijoista. Mikäli tällaisia olentoja olisi tullut tänne fyysisellä tasolla muista aurinkokunnista, heidän täytyisi olla teknisesti hyvin paljon meitä edellä.

Toisaalta ne, jotka ovat meditoineet yhteyttä muihin tähtiin, tietävät, että tunne yhteydestä syntyy nopeasti. Se voi myös tuntua vuorovaikutteiselta. Ajatuksen tasolla emme olekaan sidottuja fyysisen maailman luonnonlakeihin. Onkin syytä ajatella, että mikäli olemme olleet yhteydessä vieraiden sivilisaatioiden olentoihin, se on todennäköisesti tapahtunut jollakin ei-fyysisellä tietoisuuden tasolla.

Lähes aina tämä tarkoittaisi niin sanottua astraalitasoa. Astraalitaso on muun muassa tunteen, unen ja mielikuvituksen taso. Tämä ei poista niiden kokemusten aitoutta, joissa tällaisista kohtaamisista kerrotaan. Kokija voi kokea astraalisen kokemuksen yhtä todellisena kuin fyysisen tapahtuman.

Tähtimaailman vierailijoiden kerrotaan usein näyttävän melko lailla ihmisen kaltaisilta, vaikka yleensä heissä sanotaan olevan myös outoja piirteitä. Voidaksemme edes ymmärtää kohdanneemme heidät, meidän olisikin kyettävä kuvittelemaan, millaisia he ovat. Jos he saapuvat ei-fyysisinä ja tahtovat esiintyä meille, he voivat todennäköisesti ottaa itselleen sellaisen astraalisen muodon, joka tuntuu meistä uskottavalta. Kun ihmiset kuvailevat noita muotoja ja toistavat niitä esimerkiksi kuvina, niistä syntyy vakiintuneita olentoja, jotka jäävät asumaan planeettamme astraalitasolle. Vastaavasti on historian kuluessa tapahtunut erilaisille jumalolennoille ja muillekin henkimaailman vaikuttajille.

Vieraiden sivilisaatioiden edustajia olisi saattanut tulla joukkoomme toisellakin tavoin, asettumalla elämään fyysisessä ihmiskehossa syntymästä alkaen. Olemmehan itsekin tehneet niin, tosin pitkän kehityksen jälkeen. Joissakin kanavoinneissa kerrotaankin tapahtuneen tällaista. Nämä vieraat ovat esimerkiksi saattaneet tehdä meille jotain, joka on aiheuttanut heille karmaa. He joutuvat kokemaan sen täällä. Jos tällainen sieluaines jää luoksemme pidemmäksi aikaa, se tuo mukanaan luonteenpiirteitään ja ominaisuuksiaan. Fyysisen perimän ja astraalitason kautta ne voivat vaikuttaa meihin kaikkiin, ja vastuullemme jää valita, mikä on meille hyväksi.

Mikäli kuvittelemme näkevämme joissakin ihmisissä tällä tavoin periytyneitä ominaisuuksia, ehkä suoranaista pahuutta, on syytä katsoa ensin itseämme. Peilaammeko omia ominaisuuksiamme tuohon toiseen? Niin syvälle kauan sitten tapahtuneiden vierailujen jäljet ovat meissä asettuneet. Jos tahdomme vapauttaa maailman pahuudesta, on aloitettava itsestämme. Rakkaus on ainoa lääke, josta on tässä todellista apua.

Voisimme itsekin lähteä henkisillä tasoilla vierailuille muihin aurinkokuntiin. Tämä tarkoittaisi nimenomaan astraalitasolla tapahtuvaa vierailua. Emme ole vielä valmiita tekemään tätä korkeammilla olemisen tasoilla. Tässä on se ongelma, että mielikuvitus vaikuttaa vahvasti astraalitasolla. Siksi on kysyttävä, miten luotettavia tuollaiselta matkalta tuomamme muistikuvat olisivat. Eri asia on, että kokemuksina ne voisivat tuntua kokonaisvaltaisilta. On myös syytä olla tietoisia siitä, että vierailuillamme saattaa olla vaikutusta sikäläisiin sivilisaatioihin. Ne voivat siksi aiheuttaa meille karmaa, jota joudumme toteuttamaan siellä, missä kävimme.

Lukuisissa kanavoinneissa on kerrottu henkisen tason yhteyksistä vieraisiin sivilisaatioihin. Nämä koskevat sekä oman aurinkokuntamme planeettoja tai niiden kuita että kaukaisia tähtijärjestelmiä. Fyysisen tason rajoituksista vapautuminen avaakin uuden näkökulman asemaamme Universumin kansalaisina. Tarvitsemme kuitenkin erottelukykyä tunnistaaksemme, mikä kokemuksissamme on havaintoa ja mikä kuvitelmaa.

On toivottu, että ihmiskunta voisi saada käyttöönsä tähtimaailman vierailijoiden taitoja ja tekniikkaa. Nähdäkseni on syytä kysyä, olemmeko eettiseltä tasoltamme valmiita saamaan oppia esimerkiksi omaamme pidemmälle kehittyneistä teknologioista. Emme voi myöskään olla varmoja, että kaikki Universumista saapuvat vaikutteet olisivat meille hyväksi.

Olemme Universumin asukkaita

On itsekeskeistä otaksua, että saisimme jotain oppia mahdollisilta vierailtamme. Nähdäkseni olisikin tärkeämpää kiinnittää huomiota siihen, mitä me annamme Universumille. Tämä säätelee myös sitä, millaista kohtelua voimme saada muilta sivilisaatioilta, jos kohtaamme niitä.

Olemme joka tapauksessa Universumin lapsia. Se mitä teemme täällä, tapahtuu Universumissa ja vaikuttaa Universumiin. Siksi on syytä katsoa, miten olemme kehittyneet sellaisiksi kuin olemme. Se on myös lähtökohta sille, millaisia meistä voi tulla.

Ei riitä tarkastella ihmiskunnan tunnettua historiaa tai perimätietoa. Henkisen käsityksen mukaan alkumme on paljon kauempana, universaalina kehityslinjana, joka tällä hetkellä elää ihmisinä Maa-planeetalla. Voimme käyttää hyväksi tieteen tuomaa tietoa siitä, millaisia elämänmuotoja Maassa on esiintynyt vuosimiljoonien kuluessa. Tämä kertoo varsin luotettavasti aineellisen tason tapahtumista. Tähän on yhdistettävä näkemys kehittymisestämme henkisillä tasoilla.

Kehityksemme ihmiseksi

Nykytiedon mukaan Universumin ikä on lähes 14 miljardia vuotta, oman aurinkokuntamme noin 4-5 miljardia vuotta. Nykyihmisiä on ollut olemassa vasta noin 200 000 vuotta, esi-ihmisiä joitakin miljoonia vuosia. Olemme kuitenkin jo nyt vaikuttaneet toiminnallamme merkittävästi Maahan ja sen kautta Universumiin. Olemme vastuussa toimistamme.

Jotta meiltä voisi vaatia vastuuta, on hyväksyttävä ajatus, että olemme saaneet riittävän koulutuksen olemalla monin tavoin mukana planeettamme kehityksessä jo ennen kuin saimme nykyisen muotomme ihmisinä. Olemme universaali rotu. Elonvirtamme alku on Luojan sylissä, jossakin Universumissa. Aikamme Maassa on joskus alkanut ja se tulee myös joskus loppumaan. Palaamme aikanaan takaisin Luojan syliin. Saatamme myös saada tehtäviä muualla Universumissa. Sitä ennen meidän on rakennettava tietoisuuttamme täällä.

Tiedämme, että Maassa oli alkeellisia elämän muotoja jo yli miljardi vuotta sitten. Mestari D.K. (Djwhal Kul, Tiibetiläinen) on sanonut kanavoinneissa, että saavuimme kaikki yhdessä tänne kaukaisesta Alkulähteestä. Emme tiedä, missä Universumin paikassa ja ajassa se oli. Mestari Hilarion on kertonut, että kun saavuimme Maahan, asetuimme aluksi Himalajan vuoristoon. Tiibetiläinen vuoren henki on kommentoinut tätä seuraavaan tapaan:

”Kun ihmiset tulivat, opetimme heille elämää aineessa ja he opettivat meille Valon olemusta. Tänä päivänä ihmiskunta on paljon monimutkaisempi ja on unohtanut meidät, vaikka jotkut ovat löytämässä yhteyden uudelleen. Paluu tänne olisi teille askel taaksepäin. Siksi pelkäätte kiven sisään joutumista.”

Mikäli Himalaja oli olemassa tullessamme tänne, olemme saapuneet aikana, jolloin Maalla oli takanaan pitkä kehitys. Maassa oli jo silloin esimerkiksi kasveja ja eläimiä. Emme tulleet tänne yksilöinä vaan yhtenäisenä elämänvirtana. Ymmärtääksemme, minne tulimme, jouduimme kokeilemaan olemassaolon muotoja eri luonnonkunnissa. Kanavointien mukaan aloitimme tutustumisen maan materiasta, luonnonhenkien seurassa.

Maanhenkitason jälkeen kokeilimme elämää kasvikunnassa. Opimme kurottautumaan kohti Valoa ja juomaan runsauden lähteestä. Opimme tuottamaan rakkauden satoa, joka on kaikkien saatavilla. Opimme myös suojautumaan piikein ja sallimalla myrkyn virrata lehtiimme. Kamppailimme elintilasta muiden kasvien ja oman lajimme kanssa. Ilmeisesti kokeilimme elämää monissa kasvilajeissa. Elämänvirtamme jakautuminen moniksi haaroiksi ja linjoiksi lienee alkanut tästä.

Ennen tätä ja ennen seuraavaa vaihetta olemme käsittääkseni viettäneet pitkähköt siirtymä- ja valmistelujaksot henkitasoilla. Kasvikunnan jälkeen etsimme uutta kokemusta asettumalla eläinkuntaan.

Eläinkunnassa saimme vapauden liikkua tarpeidemme ja tahtomme mukaan. Olimme saalistajia ja saaliita. Urokset taistelivat naaraiden suosiosta. Opimme vahvemman oikeutta, viekkautta ja väkivallan käyttöä. Opimme yhteistoimintaa ja seuraamaan lauman lakeja. Opimme huolehtimaan jälkeläisistämme ja myös jättämään heidät oman onnensa nojaan. Valtasimme elintilaa, puolustimme omaa ja lauman reviiriä, syrjäytimme heikompia, vieroksuimme erilaisia, seurasimme sokeasti laumaa. Osaamme edelleen hyvin nämä taidot.

Yksilöityminen

Olemme ehkä sitä mieltä, että meillä on yksilöllinen sielu, joka on vastuussa tekemisistään. Ei olisi mielekästä asettaa meitä vastuuseen, jos meillä ei olisi ainakin jonkin verran vapaata tahtoa. Tämä johtaa käsitykseen karmasta ja jälleensyntymien ketjusta, jonka kuluessa yksilö kehittyy.

On ajateltu, että kun eläin kuolee, sen sieluaines palaa yhteiseen niin sanottuun ryhmäsieluun. Syntyviä uusia eläinyksilöitä ohjaavat lajin yleiset elämänimpulssit yhdessä ryhmäsielun kanssa. Sielun yksilöitymisen voi ajatella tapahtuvan, kun lajin elämänvirrasta eriytyneelle elämänlinjalle tulee vapaa tahto. Silloin yksilölle tulee karmallinen vastuu valinnoistaan.

Meillä on ilmeisesti tällä hetkellä sekä vapaata tahtoa että vastuuta teoistamme. Olemme siis yksilöityneet tai ainakin meissä on käynnissä prosessi, joka johtaa yksilöitymiseen. Arvelen, että kyseessä on kehitys ennemmin kuin kerrallinen herääminen vastuuta kantavaksi yksilöksi. Emme tiedä, missä historian vaiheessa tämä prosessi on tapahtunut tai alkanut. Fyysisen ilmentymämme esihistorialliset kehitysvaiheet ovat eri asia. Yksilöityminen sieluiksi voi olla uudempi tai vanhempi asia kuin nykyihmisen olemassaolo lajina. Syvämuistissamme on kuitenkin ymmärrys ryhmäsieluvaiheessa saamistamme oppiläksyistä. Emme myöskään tiedä, onko yksilöitymisprosessi jo alkanut joissakin eläinlajeissa. Mikäli on, sen ei tarvitse vielä koskea kaikkia tuon lajin edustajia.

Elämänvirtamme siirtymä eläinvaiheesta yksilöityneiden ihmissielujen vaiheeseen on todennäköisesti tapahtunut ilman välillä olevaa vetäytymistä henkisille tasoille. Olemme tahtoneet kollektiivisena ihmiskuntana kulkea eri elonkuntien kautta saadaksemme kokemusta ja oppiaksemme rakkautta Universumin tarpeisiin. Elonvirtamme on kuluvassa kehitysvaiheessa tahtonut toimia yksilöinä. Sillä tavoin kykenisimme paremmin ja monipuolisemmin tuottamaan rakkauden hedelmää kaikkialla. Tämä asettaa meille jokaiselle yksilöinä kysymyksen siitä, tahdommeko noudattaa yhteisen elämänvirtamme tarkoitusta.

Mihin olemme menossa?

Esoteerisen käsityksen mukaan elämänvirrat seuraavat toisiaan peräkkäisinä aaltoina. Tietoisuus käy niissä läpi eri vaiheita. Edistyneemmät näyttävät tietä seuraaville ja avustavat niitä. On sanottu, että ihmisvaiheen jälkeen siirrymme henkimaailmaan ja saamme avustettavaksemme elämänvirran, joka on nyt eläinkunnassa.

Mitä siis nyt opetamme toimillamme eläinkunnalle? Millaista mallia näytämme? Seuraava elämänvirta katsoo meitä odottaen. Olemmeko valmiita toimimaan Rakkauden opastajina ja ottamaan huoleksemme tapoja ja tunteita, joita nykyinen ihmiskunta jättää perinnöksi seuraajilleen? Tämä on osa tehtäväämme universaalina rotuna. Emme kuitenkaan tiedä, tapahtuuko tämä tällä planeetalla vai joskus jossakin muualla.

Meillä on jo asema Universumissa, sellaisina kuin olemme, kokemuksinemme. Keräämämme opin merkitys kasvaa, kun aikanaan lähdemme täältä. Tämä tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, viimeistään silloin, kun planeettaa ei enää ole. Olemme silloin kaikki ei-fyysisillä olemassaolon tasoilla. Rakennamme tänä päivänä tuota hetkeä varten. Missä vaiheessa olemme nyt?

Olemme jo lähettäneet fyysisellä tasolla ainakin 1900-luvun alusta alkaen valon nopeudella etenevää tietoa itsestämme esimerkiksi radio- ja televisiolähetyksinä. Tuo tieto sisältää ainakin keskinäisiä sotiamme, todellisia ja kuviteltuja rikoksia, sekoiluja, ”saippuasarjoja”, kuviteltuja tähtien sotia ja muuta vastaavaa. Toisaalta siihen sisältyy myös kulttuuriaarteita, taidetta ja musiikkia, kuvia kauniista luonnostamme ja viisaiden ihmisten ajatuksia.

Olemme lähettäneet ihmisiä käymään lähiavaruudessa. Olemme vieneet avaruuteen planeettaa kiertäviä satelliitteja ja kadottaneet sinne romua. Osa satelliiteista tekee korkealaatuista tieteellistä työtä, joka on avartanut valtavasti ymmärrystämme Universumista. Monilla satelliiteilla on kuitenkin sotilaallinen tehtävä. Halumme laajentaa reviiriämme näyttää ulottuvan avaruuteen.

Tietoisuuden rakentajat

Tietoisina olentoina rakennamme koko ajan jo nyt Universumin yhteistä tietoisuutta. Universumissa fyysinen taso on olemassaolon ankkuri. Siksi meidän on ensin pitänyt oppia hallitsemaan tietoisuus fyysisestä maailmasta. Vasta sitten olemme valmiita tulemaan tietoisiksi muilla olemassaolon tasoilla.

Meidän on mahdollista laajentaa näkökulmaamme ja tulla tietoisiksi ainakin astraalimaailman, valomaailman ja ideamaailman olemassaolosta ja toiminnasta. Kysymys on vain siitä, että tulemme asteittain tietoisiksi eräistä luonnollisista tavoista nähdä ja kokea maailmaa. Nämä tasot ja tietoisuus niistä ovat fyysisen tason rinnalla. Niiden kokeminen ei välttämättä vaadi tietoisuutemme siirtymistä transsitilaan tai vastaavaan. Näkökulmamme saattaa aikanaan avartua edelleen näitäkin korkeammille tietoisuuden tasoille. Luonnollinen kehitys on suositeltavin ja turvallisin tapa tavoittaa näitä tasoja.

Se mitä teemme täällä nyt valmistelee tapaa, jolla teemme Universumia tietoiseksi sitten, kun meidän on aika lähteä Maasta. Olemme tähän mennessä luoneet monia ongelmia. Sitten kun olemme selvittäneet ne, meistä kehittyy loistavia asiantuntijoita, joiden apua tarvitaan Universumissa. Meidän on kuitenkin tehtävä ensin työmme täällä. Siksikin meidän on muun muassa huolehdittava planeettamme kyvystä tarjota meille fyysisen elämän edellytykset. Tämän päivän egomme joutuu väistymään, mutta se mikä meissä on puhdasta, kaunista, viisasta ja rakkaudellista säilyy jalokivenä ihmiskunnan yhteisyydessä.

On sanottu, että ihmiskunnan tavoite tänne tultaessa oli Rakkauden tuominen maailmaan. Tahdommeko muistaa tuon tavoitteen? Valinta on meidän. Jos tahdomme, rakennamme rakastavaa Universumia.

(Palaa)