Henkisyys, raha ja valta             (Takaisin)

Seppo Ilkka

Suhde rahaan ja maalliseen valtaan kuuluu henkisen tien suuriin haasteisiin.

Ihmiset ovat kautta aikain himoinneet rahaa ja valtaa niin paljon, että jotkut ovat olleet niiden takia valmiita melkein mihin tahansa. Niiden saamiseksi on käytetty kaikkia harhaan johtamisen, petoksen ja lahjonnan keinoja. Monet ovat luopuneet moraalistaan saadakseen rahaa tai valtaa. Niiden takia on orjuutettu ja murhattu ihmisiä ja käyty sotia.

Henkisen totuuden etsijät ja yleensäkin ne, joiden oikeudentunto on tallella, ovat nähneet ja osin kokeneetkin tästä aiheutuvan vääryyden ja kärsimyksen. Siksi monissa henkisissä perinteissä on sanouduttu irti rahan tai vallan tavoittelusta. Omistamisesta kieltäytymistä on jopa pidetty ihanteena. Rahasta tai vallasta kieltäytyminen ei kuitenkaan sinänsä tee ihmistä henkisesti kehittyneeksi. Niiden kahmiminen ei sitä sinänsä myöskään tee. Voiko henkisyys sopia yhteen omistamisen kanssa?

Kieltäytymälläkö taivaaseen?

Sekä idässä että lännessä on ryhdytty munkeiksi ja lähdetty etsimään henkistä tietä luottaen siihen, että elanto tulee Jumalalta. Päätös maallisesta omistamisesta luopumisesta on yksilölle suuri valinta. Monesti tämä on tarkoittanut jopa vapaaehtoista kerjäläiseksi ryhtymistä. Tämä on eri asia kuin olosuhteista johtuva köyhyys. Tällaiset päätökset on saatettu vahvistaa juhlallisin lupauksin ja valoin.

Kieltäytymisen näkökulma rahaan on kuitenkin yksipuolinen. Raha on vaihdon väline ja itse asiassa yksi henkisen energian muoto. Ihmiset saavat palkkioita tekemästään työstä. Niin he saavat osuuden yhteiseen aineelliseen hyvinvointiin. Käyttäessään rahojaan he maksavat palkkioita mm. erilaisten hyödykkeiden tuottajille ja välittäjinä toimiville kauppiaille. Raha toimii talouden käyttövoimana. Yhteiskunnan toimintaa suunnataan myöntämällä rahaa eri tarkoituksiin. Jos kieltäydymme meille oikeutetusti kuuluvasta varallisuudesta, kieltäydymme hoitamasta omaa osuuttamme taloudesta. Tämä voi tarkoittaa, että varallisuutemme joutuukin ahneempien käsiin.

Vapaaehtoinen köyhyys ei myöskään vapauta ihmistä ajattelemasta rahaa tai tekemästä jotain hankkiakseen elantonsa. Voi olla, että rahanpuute on hänen henkiselle olemukselleen rasittavampaa kuin ns. normaali elämä.

Vanhoissa kulttuureissa, joissa maailmasta vetäytymisen ihanne on saanut alkunsa, on ollut tavallista, että heikoimmassa asemassa olevat ovat joutuneet kerjäämään elantonsa. Uskonnot ovat toisaalta ohjanneet ihmisiä almujen antamiseen. Siten munkin köyhyys on ollut tavallaan suhteellista, koska hänen yhteiskuntansa on arvostanut tällaista valintaa. Ihmiset ovat saattaneet pitää häntä pyhänä. Tämä on palkinnut hänen egoaan ja monesti myös auttanut häntä saamaan tarpeellisen toimeentulon.

Monesti munkkikunnille on kertynyt omaisuutta ihmisten lahjoituksista ja munkkien työstä. Tämä on voinut johtaa siihen, että köyhät etsijät ovat tulleet riippuvaiseksi järjestöistään ja niiden johtajista. Jos he ovat itse nousseet johtoasemaan, he ovat saattaneet saada hallittavakseen suuriakin yhteisiä omaisuuksia. Yhteisön viranhaltijoina heistä on joissakin tapauksissa tullut rahavallan ruhtinaita.

Henkinen etsijä joutuu joka tapauksessa kohtaamaan oman egonsa. Köyhyyslupauksen yksi aspekti on, että se voi herättää ylpeyden siitä, että asianomainen on luopunut maailmasta. Ego voi johtaa maailmasta kieltäytyneen ajattelemaan olevansa parempi ja lähempänä Jumalaa kuin maailmalliset ihmiset. Maailmalliset ihmiset voivat hekin ajatella hänestä samoin. Molempien voi olla vaikea vapautua näistä kuvitelmista.

Köyhyyslupauksia on annettu tavoilla, joiden vaikutus voi ulottua menneistä elämistä nykyiseen. Ne saattavat sitoa henkisiä etsijöitä taloudellisiin vaikeuksiin, vaikka nyt olisi aika hankkia muunlaisia kokemuksia. Jo se, että asianomaiset ovat edelleen täällä Maapallolla harjoittelemassa elämää, osoittaa, että kauan sitten tehty köyhyysvala ei olekaan vapauttanut heitä jälleensyntymistä. Siksi on suositeltavaa julistaa tällaiset vanhat valat peruutetuiksi.

Ahneuden valta

Pääasiallinen syy henkisyyttä etsineiden köyhyyslupauksiin lienee, että on nähty, millaisia seurauksia rikkauksien keräämisellä voi olla. Tahdomme varmistaa omaa ja perheemme tulevaisuutta huolehtimalla siitä, että ruuan saanti ja muut elämisen tarpeet ovat turvatut. Tästä ei kuitenkaan ole kovin pitkä matka siihen, että ryhdymme kasvattamaan varastojamme yli tarpeen. Seurauksena voi olla, että alamme kilpailla muiden kanssa siitä, kenellä on eniten rikkauksia ja valtaa. Jos tämä muuttuu itsetarkoitukseksi ja sivuuttaa muut motiivimme, olemme ahneuden vallassa. Tähän voi liittyä halu maalliseen valta-asemaan, jossa voisimme helpommin kasvattaa rikkauttamme.

Jos ahneus johtaa toimintaamme, emme välitä muista ihmisistä muuten kuin sen välinearvon perusteella, joka heillä on rikkautemme kasvattamisessa. Sama koskee Äiti Maata ja sen luontoa. Tahdomme myydä osaamistamme kalliiseen hintaan ja kerätä liiketoimista ylisuuria voittoja. Liittoudumme kilpailijoidemme kanssa, koska se mahdollistaa tuottoisia operaatioita. Olemme valmiita riistämään köyhiltä heidän viimeisetkin tulonsa maksamalla heidän työstään ja tuotteistaan liian vähän. Emme välitä heidän sosiaaliturvastaan tai työoloistaan. Tahdomme ostaa halpoja tuotteita, paitsi silloin kun haluamme näyttää muille, miten varakkaita olemme. Tämänlaatuinen ylpeily onkin tavallista, muutenhan emme osoittaisi, kenen ego on mahtavin. Kaikki tämä johtaa moraalin löyhtymiseen, ja seurauksena voi olla jopa rikoksia, ellei rangaistuksen pelko estä tekemästä niitä.

Globaalin talouden maailmassa tällainen "kehitys" on kulkenut varsin pitkälle. Kansainväliset yritykset pyrkivät valtaamaan markkinoita ainoana motiivinaan mahdollisimman suurten voittojen saaminen. Emme välttämättä tiedä, keitä ovat ne ihmiset, jotka hyötyvät noista voitoista. Ahneus ja sen seurausilmiöt eivät kuitenkaan ole nykyajan keksintö, vaan niitä on esiintynyt kautta tunnetun historian. Ei ole ihme, että monet henkiset opettajat ovat ehdottaneet oppilailleen rikkauksista kieltäytymistä suojellakseen heitä ahneuden valtaan joutumiselta. Kukaan ei ole vapaa niistä mielen perusvieteistä, joista ahneus voi syntyä.

Ahneus voi kohdistua myös muuhun kuin rahaan ja valtaan. Henkiselle tielle lähteneitä saattaa vaivata ahneuden laji, jossa on kysymys henkisistä kokemuksista ja "kehittyneisyydestä". Tämä johtaa helposti henkisten etsijöiden väliseen kilpailuun. Asianomaiset ovat tavallaan korvanneet maallisen rahan tavoittelun henkisten "pisteiden" keräämisellä. Ensimmäinen askel sekä aineellisesta että henkisestä ahneudesta vapautumisessa on tulla tietoiseksi siitä, että on ahne.

Kenelle olemme velkaa?

Raha ja maallinen valta ovat aina kulkeneet yhdessä. Valtakunnan hallitseminen vaatii, että hallitsijalla on käytettävissään varallisuutta, jonka turvin hän voi ylläpitää hallintoaan ja sotavoimiaan. Siksi hallitsijat ovat ryhtyneet verottamaan alaisiaan. Joissakin tapauksissa tämä on tarkoittanut kansan suoranaista ryöstämistä. Kassan uhatessa tyhjetä on monesti lähdetty ryöstöretkille muihin valtakuntiin.

Toisaalta rahan avulla on voitu vaikuttaa siihen, kenestä tulee valtakunnan hallitsija ja miten hän voi toimia. Nykyaikaisessa demokratiassakaan ei voi päästä valta-asemaan ilman tuntuvaa rahan käyttöä. Jos asianomaisella itsellään ei ole riittävää varallisuutta, hänen on saatava puolueeltaan tai muulta taholta rahoitusta tullakseen edes valitsijoiden tietoon. Lopulta kaikki hallitsevassa asemassa olevat ovat velkaa joillekin tahoille asemastaan. Kaikuuko heidän politiikassaan ja päätöksissään voimakkaampana heitä äänestäneiden ihmisten vai heidän rahoittajiensa ääni? Vai osaavatko he kuulla korkeampaa johdatusta, joka voi olla viisaampi kuin kumpikaan näistä?

Yhteiskunnilla ja myös monilla niiden kansalaisilla on nykyään paljon velkaa. Velan avulla voi tehdä asioita, joiden maksaminen kokonaan ei onnistuisi heti. Mahdollisuus saada velkaa tarvittaessa on arvokas asia, joka voi lisätä yleistä hyvinvointia. Myös kohtuullisen palkkion maksaminen velanantajalle on paikallaan, koska jonkun on hoidettava asiaan liittyvät järjestelyt.

On kuitenkin kysyttävä, kuka kerää suuria voittoja, kenelle olemme viime kädessä velkaa yhteiskuntina? Maailmassa liikkuvat velkasummat ovat valtavan suuria. Voimmeko toimia vapaina niiden tahojen vallasta, jotka hallitsevat maailman velkamarkkinoita? Miten nuo tahot suhtautuisivat omien voittojensa leikkaamiseen? Ovatko ne kiinnostuneita vähäosaisten ihmisten kohtalosta vai omista saatavistaan? Ovatko ne kiinnostuneita vaatimaan hallitsijoilta oikeudenmukaisuutta? Ovatko ne kiinnostuneita maailman ympäristön tilasta?

Koko nykyinen rahajärjestelmä perustuu velkaan. Suurten keskuspankkien omistajavaltiot määrittelevät, miten paljon valuuttaa keskuspankit saavat antaa velaksi liikepankeille, jotka jakavat rahaa edelleen yleiseen käyttöön. Tämä ei kuitenkaan ole koko vastaus siihen, kenelle olemme velkaa. Maailmassa on tahoja, sekä yksilöitä että yhteisöjä, jotka käyttävät keskuspankkien liikkeeseen laskemia rahamääriä mm. antamalla velkaa valtioille ja muille suurille rahankäyttäjille. Noilla, monesti julkisuudesta syrjässä toimivilla tahoilla on paljon valtaa.

Pyhä kulta

Vielä viime vuosisadan alkupuolella rahan arvo oli sidottu kultaan. Rahayksiköt oli määritelty niin, että ne vastasivat tiettyä määrää kultaa, jota valtio säilytti. Periaatteessa rahan olisi voinut vaihtaa kullaksi. Vielä aikaisemmin on kultaa ja muitakin arvometalleja käytetty rahana, joko kolikoiksi lyötyinä tai sellaisenaan. Nykyäänkin on toki mahdollista ostaa kultaa, mutta sen arvo rahassa ei enää ole kiinteä.

On puhuttu ns. mammonasta, jonka on ajateltu olevan henkisyyden vastavoima. Mammona tarkoittaa kultaa, joka on kasvanut ihmisten mielissä tavoiteltavaksi itseisarvoksi, ahneuden lopulliseksi kohteeksi. Kultaa on himoittu, kerätty hallitsijoiden aarrekammioihin, ja sen saamiseksi on tehty ryöstöretkiä ja muita rikoksia.

Kulta voidaan kuitenkin nähdä myös toisella tavoin, pyhänä kultana. Jo kauan on tiedetty, että kulta on jalo metalli, joka ei ruostu. Toisin kuin monet muut raskaat metallit, se ei ole myrkyllinen. Se säilyttää puhtautensa. Se on helposti työstettävissä esim. koruiksi. Kun sähkö opittiin tuntemaan, kulta osoittautui hyväksi sähkönjohteeksi. Kulta säteilee kauneutta ja symboloi korkeaa henkisyyttä. Rakastavaiset sinetöivät liittonsa kultasormuksin ja koruin.

Maan kulta- ja myös hopeasuonet kuljettavat korkeata henkistä vaikutusta planeettamme olemukseen. Ne yhdistävät henkisten tasojen energioita Maan materiaalisen tason energioihin. Siten ne tuovat siunausta planeetan olemukseen ja auttavat Hengen ilmentymistä fyysisellä tasolla. Ihmiset ovat jotenkin oivaltaneet tämän ja sitten omistushalussaan ruvenneet ahnehtimaan kultaa. Pohjimmiltaan on pyritty saamaan lisää kullan henkistä laatua. Kun asian luonnetta ei ole ymmärretty, on päädytty kultamaterian, mammonan, etsimiseen.

Pyhän kullan energia tuo käyttöömme voimaa, joka elähdyttää pyrkimystä kauniin ja runsaan elämän tuottamiseen kaikille ihmisille. Se on runsauden energiaa, josta riittää kaikille. Se on kirkkauden energiaa, joka suojaa sydämen herkkyyttä pahuudelta. Jos tahdomme, voimme liittää tämän energian myös käyttämäämme rahaan. Raha on edelleen kullan symboli, vaikka kultakannasta onkin luovuttu.

Pyhissä luomisen säteissä on kokoava säde, jossa ovat mukana kaikki luovan energian sävyt. Tuon säteen sanotaan olevan kullanvärinen siksi, että se heijastaa alkulähteen puhdasta valkoista valoa muunnettuna ihmiselle paremmin ymmärrettäväksi.

Fyysisen kullan ominaisuuksiin kuuluu, että siihen varastoituu helposti henkisiä energioita. Siksi esim. koruna käytetty kulta säilyttää kantajansa energiaa pitkään, ellei sitä puhdisteta. Kullasta valmistetut ja muutkin palvontaan käytetyt esineet kantavat niiden henkiolentojen energioita, joita noiden esineiden välityksellä on palvottu. Eurooppalaiset valloittajat tulivat kullanhimossaan tehneeksi oikein, kun he sulattivat esim. Väli-Amerikasta ryöstetyn kullan. Taide-esineiden tuhoutumista on myöhemmin surtu, mutta sulattaminen puhdisti nuo esineet niihin sitoutuneista verenhimoisten astraaliolentojen energioista. On olemassa sulattamista vähemmän radikaalejakin keinoja kullan puhdistamiseen, mutta sulattaminen on varmin tapa. Nykyisen rahajärjestelmän aikana rahaan liittyvät energeettiset vaikutukset jäävät fyysiselle tasolle sen kautta, mitä rahalla on tehty, ei niinkään itse maksuvälineisiin.

Kumpaa siis tavoittelemme, mammonaa vai pyhää kultaa? Fyysinen kulta voi muuntua kummaksi tahansa. Kyse on meidän suhtautumisestamme siihen.

Oikeus ja kohtuus

Vaikka monet henkisen tien etsijät ovat menneinä vuosisatoina luopuneet omistamisesta, ei näin ole ollut kaikkien laita. Esimerkin tästä tarjoaa Tiibetin suuren joogin, Milarepan, guru Marpa, joka oli varakas kauppias. Hän teki kauppiaana matkoja Intiaan, jossa hän oppi buddhalaista viisautta. Hän myös otti yleensä maksun opetuksistaan, mutta köyhää Milarepaa hän opetti ilmaiseksi.

Henkisen etsijän haasteena on nähdä, että kehitys ei ole maailmasta pakenemista vaan maailmaan osallistumista. Kukin osallistuu siihen omalla tavallaan. Kysymys on siitä, mitä teemme, tunnemme ja ajattelemme niissä olosuhteissa, joissa elämme. Elinoloistamme huolehtiminen ei ole vastoin henkisyyttä, vaan päinvastoin, olemme velvollisia siihen. Mahdollisuutemme anteliaisuuteen ja muiden auttamiseen on suurempi, jos taloutemme on vakaalla pohjalla.

Järkevän talouden ja ahneustalouden välinen raja on ohut. Egomme taipumus ahneuteen on vahva. Siksi menneinä aikoina on ihailtu niitä, jotka ovat rohjenneet irrottautua omistamisesta. Köyhyys ei kuitenkaan estä ihmistä olemasta ahne eikä rikkaus huolehtimasta siitä, että kaikille riittäisi hyvinvointia. Kyse on sisäisestä asenteesta, joka heijastuu käytännön toimiin. Tässä kohden rikkaalla voi olla enemmän vastattavaa.

Nykyajan maailmassa emme voi sivuuttaa rahaa tai valtaa, kuvitella niitä pois elämästämme. Joudumme vastaamaan kysymykseen siitä, hallitsemmeko rahaa vai hallitseeko raha meitä. Raha hallitsee meitä, jos ahnehdimme sitä aina vain lisää. Raha hallitsee meitä, jos se ei riitä todellisiin tarpeisiimme. Raha hallitsee meitä, jos kieltäydymme tekopyhästi siitä, mikä meille kuuluisi.

Elämme monenlaisissa olosuhteissa, ja varallisuutemme tai varattomuutemme saamme perintönä ja taitojemme ja työmme kautta. Jos meillä on liiketoimia, ne voivat olla tuottoisia tai tappiollisia. Riippumatta siitä, mikä on tilanteemme, joudumme vastaamaan kysymykseen siitä, olemmeko toimineet oikein ja kohtuullisesti kanssaihmisiämme ja itseämme kohtaan. Olemmeko käyttäneet rahojamme ja mahdollista valta-asemaamme yhteiseksi hyväksi vai vain omaksi eduksemme?

Voimme ottaa pyhän kullan energian käyttöön riippumatta siitä, missä asemassa olemme yhteiskunnassa. Jos toimimme oikeudenmukaisesti ja taloutemme tuottaa hyvää elämää sekä itsellemme että muille, olemme tavoittaneet pyhän kullan siunausta. Yksi tämän seurauksista on, että olemme taloudessa ja vallankäytössä kohtuullisia sekä muita että itseämme kohtaan.

On vaikea määritellä, millaiset tulo- ja varallisuustasot ovat kohtuullisia. Elämään voi kuulua hyvin erilaisia olosuhteita ja tehtäviä, ja ne asettavat erilaisia vaatimuksia ja tarpeita. Äärimmäisyydet kumpaankaan suuntaan eivät kuitenkaan ole kohtuullisia. Ehdottoman köyhyyden rajana pidetään kansainvälisesti noin kahden euron tuloja päivässä. Suomessa tuolla summalla ei edes voisi elää. Toisaalta tiedetään olevan ihmisiä, joilla on käsittämättömän suuret tulot ja omaisuus.

Filosofi Platonin (427−347 eKr.) kerrotaan kirjoittaneen, että johtajan palkkio saisi olla korkeintaan kuusi kertaa niin suuri kuin alin maksettu palkka. Olemme tästä tänä päivänä hyvin kaukana. Nykyiset yhteiskunnat ovat myös paljon monimutkaisempia kuin oli asianlaita Platonin aikana, joten aivan tähän asti on tuskin edes tarpeen pyrkiä. Tuloeroissa on kuitenkin valtavasti kohtuullistamisen varaa sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.

Yksilön vastuu

Yhteiseksi hyväksi toimiminen ei tarkoita, että meidän tulisi lahjoittaa pois omaisuutemme tai että emme saisi ns. varautua pahan päivän varalle tai omistaa kotia yms. Kysymys on siitä, miten vaikutamme maailmaan. Ohjaamme kuluttajina liike-elämää valitsemalla ostoksemme. Jos vaadimme tuotteilta puhtautta ja luonnonmukaisuutta tai työntekijöiden sosiaalisten olojen kuntoon saattamista, kauppa ja teollisuus ei voi pitkään jättää tahtoamme huomiotta. Poliitikot eivät voi ohittaa eettisyyttä, jos sitä heiltä tahdomme.

Verotuksen avulla ja muilla yhteiskunnan toimilla voidaan jossain määrin hillitä tuloerojen kasvua, mutta ne eivät yksin riitä. Tarvitaan vahvaa kansalaismielipidettä ja liiketoimintakulttuurin muutosta. Tähän tarvitaan hengeltään valveutuneita ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan vastuuta liikemaailman ja politiikan johtamisesta. Se edellyttää heiltä mukaan menemistä nykyisiin rakenteisiin. Samalla heidän on säilytettävä korkea eettinen taso ja tahto toimia kaikkien yhteiseksi hyväksi ympäristökysymyksiä unohtamatta. Onneksemme tällaisia ihmisiä on jo nyt toiminnassa, mutta heitä tarvitaan lisää.

Emme niinkään tarvitse "henkisten ihmisten" puolueita, vaan sitä, että henkisyyteen aktivoituneita, tietoisia ihmisiä nousee vaikuttamaan monien ajatussuuntien sisällä. Maailman ongelmat ovat monimutkaisia, ja niihin on olemassa vaihtoehtoisia ratkaisuideoita. Jos viisaus on läsnä eri ajatussuunnissa, ne kykenevät yhdessä etsimään toimivia ja tasapainoisia ratkaisuja.

Maailman talouden ja vallankäytön ongelmat ovat mittasuhteiltaan niin valtavia, että saatamme kuvitella itsemme voimattomiksi niiden rinnalla. Niin egomielemme onkin. Meissä on kuitenkin korkeampia tasoja, joilta pulppuaa viisautta ja energiaa, joka voi tasapainottaa maailmaa tavoin, joita ego ei käsitä. Muutos parempaan kasvaa meistä yksilöistä, jos olemme valmiita vastuuseen omasta ja sitä kautta yhteisestä rahan ja vallan käytöstä. Olemme avainasemassa. 

(Takaisin)